28.1.2015

I can see it in your eyes, deep inside you want to cry


Ihan harmittaa, etten osaa suhtautua itseeni, enkä yleisestikään asioihin, joiden kuuluisi olla arkipäiväisiä.




Ahdistaa tuntemattomien katseet ja puheet.

Pahin asia on kaupassa käynti.
Tuntuu että kaikki tuomitsee minua.
Naama levahtaa punaiseksi,
alan niiskuttaa,
silmistä valuu vettä,
 yskittää,
henkeä on vaikea saada.


Lähden yleensä aina kouluun 10 minuuttia aiemmin jos vain kerkeän, silloin sielä tuskin on kukaan vielä. Bussin sähellykseen olen jo suurin piirtein alkanut tottua, mutta on siinäkin vielä pureskeltavaa.

Tuntuu, ettei siinä ennen ollut mitään ongelmaa; kaupassa käynti oli helppoa, bussiin meneminen oli ihan normaalia, koulun pihassa naureskeltiin eikä välitetty muiden katseista tai puheista.

Miksi mä en osaa suhtautua?

26.1.2015

But we still have our love


Näin se aika kuluu. Vuosipäivä tuli täyteen, käytiin syömässä hyvää ruokaa, jota oli aivan liian paljon. Näytin ihan venäläishuoralta, hiukset kiharalla punaisen huulipunan kera. Ehkä se ei haittaa, huomasin tosissaan, etten kihartamista ole pitkään aikaan harrastanut. Vesikello käteen ja menoks.




Sen jälkeen olenkin stressannut hiukseni irti koulun, kokeiden ja yhteishaun ansiosta.



Mitä jos, entäs jos, jos vaikka.



Ihan ahdistun, en tiiä mitä haluan, mitä uskallan, mitä voisin ehkä uskaltaa.



Epävarmuus. Hyi olen ruma. En osaa. En riitä. En pysty. En uskalla.



Välillä mietin miten mulla edes on ihmisiä ympärillä.

Välillä mietin, että miksi ne on siinä.

Mitä oon tehnyt ansaitakseni läheisiä?

Miten oon saanut ihmisiä ympärilleni, vaikka tuntuu että olen ihan kusipää?



Ajattelen liikaa.



Pitäisi saada itseäni niskasta kiinni. Olla valittamatta ja niellä kaikki paska. Ainakin muilla olisi parempi olo. Varmaan mullakin sitten joskus.





Miksi elämä on niin epämukavaa?



20.1.2015

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?




Voisiko se olla tämä kesä, jolloin lähdettäisiin tallustamaan katuja pitkin?
Kämppäiltäisiin ihmisten luona, talosta seuraavaan?
Eteenpäin eteenpäin.
Bussilla, junalla.


Pieni reppu mukana juostaisiin,
itseämme etsien.
Kierreltäisiin, kaarreltaisiin, kunnes se jokin tulee vastaan.
Todellisuutta odotan, toivoisin sen katoavan.


Etsisin vain sen vastakohtaa.

7.1.2015

I'm driving too fast, I'm driving too far.



 


Joulu meni.




Uusivuosi meni.




Loma meni.




Kaikki meni.




Nyt on tyhjyys, jota joululahjat täyttävät. (Älkää huoliko, en oo ollut tuhma, sain paljon muutakin. :-D)






Nyt on tyhjyys, jossa on hyviä muistoja.




Nyt on tyhjyys.