14.11.2014

You sold me out to save yourself

Viikonlopun olin vanhempien luona Isänpäivää viettäämässä. Tein iskälle voileipäkakun ja tuli siitä ihan hyvääkin. 



Viikon alussa ääni ei kulkenut, enkä kuullut ääniä. Kipeä koko viikon. Tulehdusarvot oli 97 kun tavallisella ihmisella se on 10. Vieläkin kurkku hieman kipeä räkä poskella katselen televisiota, kun voimat ei riitä mihinkään. Siivota pitäisi, kämppä haisee kompostilta, ei ihmekään kun viikon roskat on tänne kerääntynyt. Sain antibioottikuurin, vaikkei lääkärikään ole varma, että mikä mulla on. Kuume tuntuu hellittävän, mutta toinen silmä punoittaa.





Psst, ensiviikolla varmaankin tilaus postausta sisältäen kosmetiikkaa.

3.11.2014

Huomenna muistan, miksi tänään en jaksanut hymyillä.

Siivosin keittiön. Se tuoksuu sitruunalta nyt.

 

 


Kaksi tuntia koulua. Matikasta saan jättää tunteja välistä opettajan luvalla. Mitä vähemmän koulua, sen parempi. Luultavasti haen ensi kevään hauissa jonnekin muualle. Saa nähdä, riippuu miten ensi maaliskuun erikoistumisessa menee ja miltä silloin tuntuu.

Ulkona on synkkää ja kylmä, vaikka meidän (rikkinäinen) lämpömittari näyttää aina kesän kuumuutta. Kauhea stressi, en tiedä mistä johtuen. Päänsärky alkaa olemaan päivittäistä. Tarttisko tehdä jotain, en tiedä. Oon niin jumissa kun vaan voin olla, täälä ihmiset ei juttele mulle. Pitävät outona ja ihmeellisenä, typeränä. Päivä päivältä mun on vaan huonompi olla tuolla koulussa.

 

Mun pelastus on tämä koti täällä. Onneksi edes jossakin on hyvä ja turvallinen olla. Paikka, jossa ei tarvii ajatella mitä ne muut ajattelee musta.

 





Onneksi edes jollakin opettajalla on huumorintajua (ks. kysymys 12)