23.12.2014

Hyvää joulua

Eli ajankulukseni tein vanhempien luona videon, jossa väkerrän käyttämääni perusmeikkipohjaa. Pahoittelut valaistuksesta ja sähellyksestä. Pistäkää laatu parhaimmilleen, muuten teijän silmät sulaa.



Hauskaa joulua!


18.12.2014

It's not easy facing up when your whole world is black






Oon ihan painted black ja jumissa. En jaksa liikkua, oon ihan lopussa. Väsyttää vaan ja itkettää. Noh, onneksi tulee loma. Ehkä sieltä löytyy enemmän valoisia aikoja. Oon ihan melkein varmasti hakemassa lukioon, koska nää ihmiset mun koulussa masentaa päivä päivältä enemmän. Tulee ihan väsy fiilis kun vaan koittaa väkisin joka päivä jaksaa.

Itsenäisyyspäivänä käytiin taas vanhempien tykönä syömässä. Tein sinne taas voikkarikakun, kun äiti sitä nätisti pyysi. Parempaa tuli kuin viimeksi.






Ai niin, ja pahoittelen kirjoitukseni viivästymistä, taas vaihteeksi kone oli huollossa parisen viikkoa. Ja tässä sitä kosmetiikkaa jota tilasin netistä: Blush professional:in tuotteita.




Peitevoide- /varjostuspaletti. Oon ollut tyytyväinen tähän, on pysynyt hyvin iholla, eikä oo liian rasvanen.




Ja sitten pari luomiväriä. Pigmentti on hurjan hyvä,  - verrattuna siihen, kun olen tottunut halpispaskaa käyttämään.




Ja viimeiseksi, -mutta ei vähäisemmäksi jäänyt primer. Tää on tehnyt luomiväreistä hirmu kestäviä, jopa niinkin kestäviä, ettei kahdeksan tunnin koulupäivän jälkeen oo luomivärit luomivaossa.










Joulu jänskättää, eikä oikeen innosta kuitenkaan. Parempi puolikkaani halusi, että viettäisin tänä vuonna joulua, edes jollain tasolla, etten ala mökö-mököksi ja piiloudu lukkojen taakse.

Täytyy jaksaa.

14.11.2014

You sold me out to save yourself

Viikonlopun olin vanhempien luona Isänpäivää viettäämässä. Tein iskälle voileipäkakun ja tuli siitä ihan hyvääkin. 



Viikon alussa ääni ei kulkenut, enkä kuullut ääniä. Kipeä koko viikon. Tulehdusarvot oli 97 kun tavallisella ihmisella se on 10. Vieläkin kurkku hieman kipeä räkä poskella katselen televisiota, kun voimat ei riitä mihinkään. Siivota pitäisi, kämppä haisee kompostilta, ei ihmekään kun viikon roskat on tänne kerääntynyt. Sain antibioottikuurin, vaikkei lääkärikään ole varma, että mikä mulla on. Kuume tuntuu hellittävän, mutta toinen silmä punoittaa.





Psst, ensiviikolla varmaankin tilaus postausta sisältäen kosmetiikkaa.

3.11.2014

Huomenna muistan, miksi tänään en jaksanut hymyillä.

Siivosin keittiön. Se tuoksuu sitruunalta nyt.

 

 


Kaksi tuntia koulua. Matikasta saan jättää tunteja välistä opettajan luvalla. Mitä vähemmän koulua, sen parempi. Luultavasti haen ensi kevään hauissa jonnekin muualle. Saa nähdä, riippuu miten ensi maaliskuun erikoistumisessa menee ja miltä silloin tuntuu.

Ulkona on synkkää ja kylmä, vaikka meidän (rikkinäinen) lämpömittari näyttää aina kesän kuumuutta. Kauhea stressi, en tiedä mistä johtuen. Päänsärky alkaa olemaan päivittäistä. Tarttisko tehdä jotain, en tiedä. Oon niin jumissa kun vaan voin olla, täälä ihmiset ei juttele mulle. Pitävät outona ja ihmeellisenä, typeränä. Päivä päivältä mun on vaan huonompi olla tuolla koulussa.

 

Mun pelastus on tämä koti täällä. Onneksi edes jossakin on hyvä ja turvallinen olla. Paikka, jossa ei tarvii ajatella mitä ne muut ajattelee musta.

 





Onneksi edes jollakin opettajalla on huumorintajua (ks. kysymys 12)


27.10.2014

I’m too busy being calm to disappear



En tiedä. 






En tiedä.

 


Mun pää on hiljanen, ei sano mitään. Mun aivot huutaa väärän alan valinnalle.  Mun pää tarvitsee silityksiä, ominaislämpökapasiteetin ja kottikärryt und nicht mehr Schule oder Scheiße.

 




Shh.





22.10.2014

Typerän itsenäinen, itsenäinen typerys.


Turkuun muutto sujui hienosti. Paljon tavaraa on, tuntuu sisäisesti rikkaalta, oman kullan kainalo lämmittää nyt yöt ja päivät. En ole jaksanut kamalasti vanhempieni luona käydä enää. Tää paikka tuntuu enemmän kodilta kuin missään on koskaan tuntunut. 








Jalkakin kerkesi olla paskana kesäloman alkupuolen. Eipä siitäkään tullut paljoa kerrottua. Ja Slipknotin liputkin tuli hankittua.

Hämmentää, miten paljon tapahtuukaan ihan hetkessä.









 Ajat muuttuu ja kello käy. Aikaa ei ole. Paljon ihmisiä, ketään ei moikkaa. Epäkohteliaat turkulaisnuoret tuijottaa vaan, kun tutut kävelee ohi. 
Mitä sitä turhaan sanomaan kiitosta keittäjälle, oven avaajalle tai koulun kahvilan tädille?

En tiedä mitä nää täälä ajattelee, vai ajatteleeko mitään. Tiedän vain, ettei täällä ole tapana ajatella muita.


Surullista, surullista.


 


Kaipaan ystäviä.