20.10.2013

Mä olen kasvanut kiinni niihin ajatuksiin, joita toisillemme totuuksina hoettiin. Mä annoin niiden pitää aamut kaukana musta.







                                                                   ^Tää pölö värjäs letin^













Omistin elämäni Pasilalle ja Harry Potterille muutaman päivää, kun olin kipeenä syysloman alussa. Ei ne aivot kyllä vieläkään raksuta täyttä pölpötystä, mut close enough. Kaikki tarpeellinen (lue: tuoksukynttilät) on ostettu nyt kaupoista, kun raahasin itteni räkä poskella Turkuun pariin otteeseen. Vähän tuli tartuttuu kynän varteenki, tosin aika epätoivosin tuloksin. Tosta yhestä karvasesta nelijalkasesta on tullu vanha, se ei jaksa enää mitään. Tulee semmonen säälittävä fiilis, kun kattoo sen mitään tekemättömyyttä.

Värjäsin hiukset ruskeella, mut eihän se mun ikuisen vihreisiin latvoihin kunnolla tarttunu. Joudun täs lähiaikoina värjätä latvat uudestaan. Korjasin myöskin ihmissuhteita kuntoon, niinku tavotteena oli. Tosin musta tuntuu, että aina kun saan jonkun hyvälle päälle ja olemaan mun kanssa kavereita, nii joku aina pilaa kaiken jollain tapaa. Oon niin kyllästyny siihen, että kaikkii pitäis yrittää miellyttää, mut aina on silti joku joka on samanlainen ku perseeseen ammuttu karhu. Vituttaa kun ihmisillä on keskenään niin helvetin paljon asiat solmussa, et siin välissä olevia ihmisiä aletaan tökkimään kepillä silmään.

Nähdään siis ens kerralla, jos en oo sokee. Uskalla ketään silmiinkää kattoo koulussa, kepillä kilpaa sohivat.