10.6.2013

Eikä oppikirjat tyhmää sivistä.


Heihoi! Oon ollu vissiin ihan helvetin hurja kirjottelija ja sillee. Kirjotellu olen mut kaikki onki menny ylläriylläri luonnoksiin. 
Vaikka ei sillä, pää on ollu harvinaisen hiljanen nyt, ei oo sanonu juuta eikä jaata mihinkään, oikeestaan enää ollenkaan. Tai sit se vaan kiukuttelee lähettämällä kipuaaltoja mun hermostoon. Aivot huutaa hoosianna ja silmät sanoo hyvää yötä maailmalle. Miksei aivot toista jälkimmäistä lausetta koskaan, siitä en tiiä.
Muutenki kevyest sanottuna ahistaa kaikki.
Oon tän kaiken lisäks ollu supersosiaalinen ja polkenu melkee joka päivä kattoo ihmisii jonnekki. Ja sit oon värjänny hiukset. Ja kesätöitäki on tullu duunailtuu, ku on tehty lattiaa ja savupiippuu. On mun sisäinen nainenki päässy esille ku on siivoiltu ja leikitty viherpeukaloo.


^lol joku ripeiltä pääsy



... Ja nykyään oon siis musta hiuksinen ja omaan homeen väriset latvat. Raiskaan juuri nyt riemua.


''Tippuu viimeinen pisara, aurinko paistaa. Miksei se tipahda?''

Ei kommentteja: